lauantai 14. marraskuuta 2015

6 viikkoa ja nimet julki

Ompa 3 viikkoa Turussa kuluneet kuin siivillä! Pennut on päässeet oikein terapiakoiriksi kepolle kun hää urheasti toipuu molempien lonkkien tekonivel leikkauksesta (blogi aiheesta täällä). Tekemistä on siis riittänyt yhden miehen, viiden pennun ja neljän aikuisen koiran kanssa. 

Viime viikolla pyysin Vellua pitämään pentuja kiinni, kun otan niistä viikkokuvat - tuloksena kotistudio ja siistit kuvat :D Uusinta taas tällä viikkoa.

Eilen kävin Nitan luona testaamassa pennut, suurkiitos Nitalle avusta! Kaikki testit on videolla ja todennäköisesti tulevat jossain vaiheessa kuvat.fi sivustolleni katsottaviksi. Porukka oli toimintakykyistä ja reaktiot aikalailla liioittelemattomia. Kaikki lähtivät leikkimään testaajan kanssa lelulla, äänet ei aiheuttaneet suurempia reaktoita kenessäkään ja kaikki pystyi syömään heti testaamisen ( ja vastustamisen ) jälkeen. Tasainen pentue, joissa on sama "kehys" mutta osassa hiukan enemmän mitä toisissa. Ja sen huomasi, että pentulaumassa ne vilkkaimmat ja äänekkäimmät olivatkin testissä, vieraassa paikassa ne kaikkein hiljaisimmat ja huomaamattomimmat, porukassa huomaamattomat taas eniten esillä :)

Mutta ne nimet! Nimet tulee siitä yöstä, kun tyypit putkahti nähtäville. Eli syntymäjärjestyksessä

Ensimmäinen, normaalisti syntynyt kasvattini. Äitinsä, Taikausvan täydellinen kopio niin käytökseltään kuin ulkonäöltään. Normaalin synnytyksen käynnistymiseen ja siihen tuskalliseen odotteluun tarvittiin aikamoinen määrä Taikauskoa. Tuima.
Taikausko oli vielä matkustuskapselissaan kun perään rynni heti toinen ruskea pentu. Täyty todeta, ettei tää luonnollinen synnyttäminen vissiin olekkaan mitään Tähtitiedettä. Näimpä syntyi Erimoone Tähtitiede, Tyyni.
Taikauskon ja Tähtieteen nauttiessa ensimmäisinä maitobaarissa, pidettiin pikkuinen tauko ja sitten alettiin työstämään seuraavaa pentua tulevaksi. Pienen väännön jälkeen syntyi kolmas pentu, selkeästi ruskeita pentuja suurempi, musta ja hyvin pitkäkarvainen tyyppi. Tässä vaiheessa tarkistin ruskeiden sukupuolet - narttu, narttu ja tykky musta pentu - narttu. Siinä oli yhdessä pentueessa yhtä monta narttua, mitä mun kasvateissa yhteensä. Kolmas narttu tuntui jo ihan Taivaanlahjalta.
Taas hiukka hengähdystaukoa. Ikuisuudelta tuntuvat minuutit. Varma työsti kuitenkin nimelleen uskollisena pennun maailmaan varmasti, mutta ilman pientä taistelua se ei tuntunut tulevan. Ensimmäinen, iso poika. Taistelutahto.
Varma nukahti tunniksi. Katselin, että jälkipoltot ja viimeinen istukka tulossa. Ultrassa kyllä näkyi maksimissaan viisi joten... Yhtä vielä odoteltiin. Aika eleettömästi tämä viimeinen sieltä putkahti kuitenkin. Kaikki viisi oli kasassa, kaksi komeaa poikaa ja kolme kaunista tyttöä, helposti, normaalisti. Varma hoiti porukkaa niinkun olisi aina hoitanut. Pennut alkoivat heti syömään ja kaikki tuntui alkavan täydellisesti. Työvoitto.


Taikausko, Tähtitiede, Taivaanlahja, Taistelutahto ja Työvoitto. Siinäpä ne uusimmat. <3 Ja sitten ne kuvat

Erimoone Taikausko 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen 
Erimoone Taikausko 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen 

Erimoone Tähtitiede 6 viikkoa (sijoitusnarttu)
Kuva Veli-Pekka Suuronen 

Erimoone Tähtitiede 6 viikkoa (sijoitusnarttu)
Kuva Veli-Pekka Suuronen 

Erimoone Taivaanlahja 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  
Erimoone Taivaanlahja 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  

Erimoone Taistelutahto 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  

Erimoone Taistelutahto 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  
Erimoone Työvoitto 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  

Erimoone Työvoitto 6 viikkoa
Kuva Veli-Pekka Suuronen  

Vielä viikon saan nauttia näistä rakkaista <3 Huomenna tai viimeistään sunnuntaina suunnataan auton nokka kohti Seinäjokea ja maanantaina alkaakin työt.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

3 viikkoiskuvat

Viime viikolla pupsit täytti jo kolme viikkoa ja napsittiin niistä viikkokuvat. Samalla pääsivät maistelemaan ekat matolääkesatsit ja ovat maistelleet ekat kiinteät sapuskat hyvällä ruokahalulla.

Tuima. Äitinsä kopio, sylissä viihtyvä mönkiäinen, tarpeen tullen topakka tyttö kuitenkin. Pienin.

Tyyni. Reippaampi ja "haastavampi" mitä Tuima. Tytöistä itsenäisin ja tukevasti omilla pienillä tassuillaan seisova lapinkoiran alku.

Tykky. Kovin on tykyt tassut ja tykky likka muutoinkin. Rauhallisin tytöistä. Tälle on tulossa varmaan pisin tukka ja ruokahalut on kohdillaan.

Vertti Vilpertti. Kaikessa kiinni ja tapporavistelemassa. Housuja, käsiä, sisaruksia, äitiä. Paineele pitkin huonetta häntä pystyssä samalla vimmatusti heiluttaen pientä pötköhäntäänsä. On sielä, missä tapahtuu, aina.

Viimeisenä syntynyt Vilho, Kammottavan sulonen kainaloinen, ei tee itestään suurempaa numeroa. Tosi samantyyppisiä Tykkysen kanssa. 

Pari matolääke fiilistelyä vielä


Tyynin mielestä ei ollu kovin hyvvää.

Vertti olis mieluusti syöny toistenki lääkkeet.

<3 Sama tausta, millä otettiin Elinan kanssa elokuussa se vanhempien "kihlajaiskuva". Mupsukat <3 Vasemmalta Tykky, Tyyni, Vilho, Tuima, Vertti

tiistai 20. lokakuuta 2015

Pennut lähestyy 3 viikon ikää

Eipä oo aika edellisten pentujen kanssa mennyt NÄIN nopeasti. Ihanaa kun pennuilla on ilman suurempia takapakkeja jo kodit odottamassa niin ei tarvitse käyttää aikaa puhelimessa lörpöttelyyn ja maileihin pitkiä runoja vastaillessa :) Saa keskittyä vaan pupseihin ja muihin omiin koiriin (... ja töihin päivisin :D)

Kesäloma alkaa torstaina ja maanantaina sitten hurautetaankin pentulauman kanssa Turkuun ja oleillaan sielä luovutusviikolle saakka. Luovutusikäiseksihän nuo tulee torstaina 19.11 ja viikonloppuna lähtee sit ensimmäiset. (itkettää jo valmiiksi...)

Pentueen isästä, Tiitistä testattiin prcd-PRA status viime viikolla ja tulos tuli suht nopsaan - kantaja. Onneksi Varma on kyseisestä sairaudesta terve joten tämän tyypin prahan pennut eivät tule sairastumaan vaan ovat korkeintaan kantajia.

Kiva kun pennuista alkaa pikkuhiljaa erottumaan "sävyeroja". Toiset on hiukka menevämpiä kuin toiset, toiset hätääntyy liukkaalla alustalla herkemmin, toiset tutkii totisena kiljumatta huonetta. Sijoitusnarttu ei oo vielä valikoitunut mutta ompa siistiä, että pääsee valkkaamaan KOLMESTA vaihtoehdosta :) Kaikenkaikkiaan nää pennut on NIIN rauhallisia, hiljaisia, tyytyväisiä verrattuna esimerkiksi viime syksyn villipaviaanilaumaan :D Ruutinkin pennut nukkui yönsä hyvin, mutta kyllä ne päivällä olivat kokoajan menossa ja ton ikäsinä olivat tulleet jo koko porukka yli pentulaatikon aidan - nää on tyytyväisiä neljän seinänsä sisällä mut on ne tyytyväisiä laatikon ulkopuolellakin - TÄLLÄSIÄKÖ PENNUT NORMAALISTI ON!? Mä oon pitäny niitä villiviikareita normaaleina :D! Toivotaan että näihin vähän eloa tulis lissää!

Tässä pari tänä iltana napsastua kuvaa :)
Aika tunkua on jo! Isoimmat huitelee jo yli puolentoista kilon, painonnousua päivässä 170g....... Lopetin punnitsemisen. :D

Parkkikaksoset, Tyyni & Tuima

Mustuaiset. <3 Vilho, Tykky, Vertti. Näistä Vertti on oikeen pelimiesten pelimies :D

lauantai 3. lokakuuta 2015

Pupsinkaiset 2vrk

Täällä kasvatellaan vattaa kauhiaa kyyttiä! En voi vieläkään hämmästellä miten uskomattoman helpolla sitä ite pääsee kun on narttu, joka on synnyttänyt pentunsa ite ja hoitaa ne 110% hyvin. Eihän mun tartte oikeasti ko käyttää Varma ulkona ja antaa sille ruokaa. Toista se on keisarileikattujen kanssa.......

Painot nousee hienosti, tyypit on jänteviä ja hauskoja tyyppejä :) Tänään Vilho opetteli jo haukkumista :D Kauhea WWWWWWWWÄY kuulu lootasta :D Hyvä alottaa aikaasi. Sain napsittua jonkulaiset yksärikuvat tyypeistä

Tuima, esikoistyttö. Painoa tänään 405g
Tyyni, Tuiman tyyni kaksoissisko. 465g
Tykky Tyrniä. 535g 
Vertti 510g
Vilho Vilijami 460g
On niitä uskomattoman ihana seurata :) Vois kaiket päivää istua laatikon vieres vahtaamas noita. <3 <3 Täytyy nauttia, ku se vielä mahdollista on <3

torstai 1. lokakuuta 2015

Varman ja Tiitin pennut syntyivät 1.10

Olihan siinä taas yhdenlainen synnytys :)

Tiistaina 29.9 lämmöt kävi alle 37 asteen joskus kymmenen hujakoilla illalla. Yön Varma petasi ja läähätti, päiväksi rauhoittui nukkumaan. Henkiset tsempparit ja mentorit käski vetämään syvään henkeä ja lepäämään sillä yöllä pitäis alkaa tapahtumaan. Voin kertoa, että olipa taas ikuisuudelta tuntuva päivä eilen...

Mun "pentuvahti" kaveri lähti puol 12 yöllä kotia, ku ei Varma edes läähättänyt. Käytiin saattelemassa Jenni kotia ja käveltiin hissuksiin kotia takaisin. Soitin ukolle ja samassa ko pääsin makuulle sohvalle, Varma hyppäsi mun viereen ja jalkaa vasten tuntui selvästi, että pieni supistus tuli. Ei muutako valot päälle takaisin ja vartoomaan.

Torkahdin puol 1 ja puol 2 välillä. Varma teki omaa "lenkkiä" olkkarissa ja tuli takas laatikkoon ähkimään, takaisin kävelemään ja ähkimään.
Kahden aikaan, 30 min voimakkaiden työntöpolttojen alkamisesta syntyi ensimmäinen, Varman esikoistytär, parkki pirpana. Painoa neidillä 280g ja ihan perässä tuli toinen parkki narttu, painoa 360g.
Kymmentä vaille kolme syntyi kolmas pentu, musta tyttö, pentueen suurin, 400g mötkäle. Tyypillä ei ollut mitään muuta mielessä kalvojen puhkeamisen jälkeen mielessä ko ruoka, istukka oli vielä sisällä ja napanuora kiinni ku neitokaisella oli jo tissi suussa ;)
3:50 syntyi ensimmäinen poika, musta ja painoa 375g.
Varma lepäili pentujen välissä rauhallisesti ja hoiti syntyneitä pentuja hienosti! Viimeistä Varma alkoi työstämään joskus varttia vaille viisi, hitaasti ja rauhallisesti. Viiden aikoihin syntyi kuopus, 320g painava musta poika.

Lopputulemana siis kaksi komeaa poikaa, Vertti ja Vilho (isopoika ja pikkupoika) ja tytöt syntymäjärjestyksessä Tuima, Tyyni ja Tykky.

Täällä ihmetellään ja ollaan onnellisia. Maitoa tulee, Varma on super tarkka emä. Kukaan ei voi kuvitellakkaan, miten iloinen ja helpottunut mä olen tästä meidän ensimmäisestä LUONNOLLISESTA synnytyksestä! Kaikki meni niin helposti, eleettömästi, pennut on tyytyväisiä. Ihan eri maata, mitä nää edelliset keisarileikatut krapulakiljupennut.

Kovin tyytyväinen olen :)

Suuret kiitokset kaikki auttanneet ja henkistä tukea tarjonneet <3 Extrakiitos tietty Katille joka valvo puhelimen päässä ja anto ohjeita <3 Merjalle hermoilevan kasvattajan rauhoittelemisesta ja kaikille muillekkin. <3 On mahtavaa kun on tälläinen porukka ympärillä. Kiitos <3
Vasemmalta oikealle Tykky, Vertti, Vilho, Tyyni ja Tuima

maanantai 28. syyskuuta 2015

Vuorokausia kasassa 59

Ensimmäisestä astututuksesta. Toisesta 58 ja kolmannesta 57. Päätä sitten minkä mukaan mennään :)

Mamma on rauhallinen, ruoka maittaa ja pieniä kävelylenkkejä tehdään reippaasti vieläkin. Yöllä petailee enemmän. Huomenna onkin eka päivä lomaa joten pupsit sais alkaa marssimaan ulos pikapuoliin (mun puolesta.)

Muumimamma ottaa lepiä. <3

Jänniä aikoja elellään :) Peukut pystyyn että synnytys menisi hyvin. <3

Sinä, joka ajattelet olevasi Varman pennun arvoinen ihminen, aktiivinen, harrastamisesta kiinnostunut omistajaehdokas - otappa yhteyttä :) Voi olla, että jos super hyvä kotiehdokas löytyisi, voisi olla vielä yksi pupsi vapaana :)

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Terveystuloksia

Käytiin viikko sitten 2.9 Ventelällä Kankaanpäässä Varman kanssa ultrassa mutta samalla kaksi kasvattia, ekapentueen Riivanhenki ja Ruutitynnyri päästi viralliseen luustosyyniin.

Lukalta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selästä lähti kuvat välimuotoinen lanneristinikama & spondyloosi lausuntoja varten ja polvet kopeloitiin.
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkälausunnot vielä lausuttavana. Polvet 0/0. Lukaltahan on silmistä leikattu kaihi mutta ihanan aktiivinen omistaja halusi silti tutkituttaa koiransa vaikkei jalostusmateriaalia olekkaan. Suurkiitos Roosa <3

Riivalta kuvattiin lonkat, kyynärät, selkä kokonaan, olat ja ranteet.
Lonkat B/A (niinkun isoäidillään Kukkipuun Varrilla), kyynärät 0/0, selkä OK mutta lausuntoa vielä ootellaan. Olat puhtaat, samoin ranteet. Toisessa kyynärässä oli joku pieni, 0,1mm kokoinen tummentuma joka kuulemma saivartelemalla on muutos nivelessä mutta ei vaikuta koiran elämään koskaan ja nollana se onneksi tuli. :) Nyt uskaltaa alkaa oikeasti reenaamaan ku tietää, että koira on luustoltaan terve. :) Jee! Välillä hyviäkin terveysuutisia. <3

Erimoone Riivanhenki
Lonkat B/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Sydän: OK
Silmät: OK (2015)
Selkä: OK
Kilpirauhas-arvot OK, tga neg.
Pompe, pra-prcd terve polveutumisen perusteella
PAIM-T
Erimoone Ruutitynnyri
Lonkat A/A
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Sydän: OK (epäv.)
Silmät: HC (2015, leikattu)
Selkä: OK
Pompe, pra-prcd terve polveutumisen perusteella
PAIM-T


Tokokokeessa 6.9

Huh heijaa! Pitkällisten kamppailujen jälkeen ja sääntöjen uudistumisen jälkeen ilmoitin Ruutin elämänsä toiseen tokokokeeseen.

Tiesin että se on kesken, vieläkin. Ollaan käyty 2009 kerran kokeessa ja sen jälkeen ollaan kisattu aksassa ittemme kolmosiin. Sit tuli pennut ja pentujen jälkeen ei enää palauduttukaan aksan pariin vaan alettiin tiiviimmin treenaamaan tätä meidän "eläkelajia".

Pikkuhiljaa se seuraamismörkökin on siitä pienentynyt ja nyt kun kokeesta lähti elokuussa alokkaasta se toinen seuraaminen pois niin johan elämä alkoi hymyillä :D Ennen koetta torstaina olin vielä vakaasti sitä mieltä että peruutan koko kokeeseen menemisen, sanoin Vellullekkin jo etten mee... Ja Jonnalle. Jonna löi mua märällä pyyhkeellä naamaan ja sain kasattua itteni - ja muistutti mua siitä, mikä siinä kokeessa on SE juttu. Käydään tsekkaamassa tän hetken koetaso, pidetään hauskaa, rakkaustokoa ja kaikkea muuta ihanaa. <3 Totesin että täytyy olla onnellinen, että mulla on noin hieno kisakaveri messissä, son terve ja elossa. Asiat tärkeysjärjestykseen.


Koepaikalla mä olin yllättävän rento. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja kerettiin kattoon kaikki avoimen koirakot rauhassa. Siinä avon ja alon välissä tietty alko sataan ja olin varma et just meidän paikkamakuun aikana sataa ihan maahan saakka mut onneksi pikkusen rauhottu.

Uudessa paikallamakuussahan koirat käskytetään vuorotellen maahan, vasemmalta oikealle. Me oltiin numerolla 4. Ollaan paniikkitreenattu nyt sitä "käskymaahankäskymaahan" ja koira ei saa reagoida muutako sit ko oma käsky tulee. No, Ruut vähä ylisuoritti ja silmät bluescreenissä tuijotti mua ku annoin käskyn - Tuomari sanoi "anna olla vaan" joten en antanut toista käskyä ollenkaan.
Ruu suoritti hienon avoimenluokan paikallaistumisen. Pisteitä jaellessa tuli odotetusti 0 ja seuraavan koiran kohdalla tuomari sanoi "joo, siksi sanoin että anna olla vaan kun koiras meni maahan..." WTF?! Naapurin koira meni mun käskystä maahan ja tuomari sano SILLE et anna olla vaan, EI MULLE.
Nyt... öö... Mitä? Aika monta koetta takana eikä tuomareilla oo koskaan ollut tapana huudella jos kisaajat haluaa nollata omat liikkeensä, kukaan ei oo koskaan kesken kaiken alkanut huutelemaan kesken liikkeen mitään lisäohjeita suorittamiseen. MITÄVV........
Joo. Pääsin siitä yli vaikka kyllä, vitutti, lujaa. Ehkä lähinnä eniten sen takia että minähän sen sössin kuuntelemalla tuomaria.

Pari puhelua, pari paniikkiviestiä ja pari rumaa mulkasua Suuroselle ja sit mä olin ihan rela. :D (Voi kauhiaa, kauankohan tuo mun kepo kestää mukana ku oon tämmönen paskapää...), Vels anto ihanasti mulle omaa tilaa siinä vaiheessa ko se näki, et nyt keittää. Mulle muistuteltiin myös et ollaan tekees rakkaustokoa ja se paikallamakuu meni jo joten <3 Pakka kasaan ja kehään!

Seuraamisesta 7. Aloitti ihan pirun hienosti hitaassa käynnissä. Käännökset löysiä oik ja vas, tk ok, juoksu ok ja yks pa jäi tekemättä. Kaikkineen kuitenkin fiilikseen tyytyväinen.
Liikkeestä maahanmeno 9. Hidas pa, muuten oikein napakka ja hyvä <3
Luoksetulo 10. Mari osaa <3
Noutoesineen pito: 9. Omg, tää meni paljon paremmin ko osasin ikinä haaveilla. <3 Hyvä Marikoira!!
Kaukot: 0. Kolme käskyä maahan ja kolme käskyä istumaan eikä vieläkää noussu :D "ku kerran menin maahan niin emmä enää nouse.
Hyppy: 10. Pätskä. <3
Kokonaisvaikutus: 8.
123pistettä ja ALO3.


Ku lähdettiin ajeleen kotia niin ensimmäisenä fiiliksenä tais olla se vanha "en kisaa enää koska...". Ihme vaikutus tolla mun super-kepolla :) Pohdittiin ja mietittiin ja fiilisteltiin entisiä kisakuvioita ja fiiliksiä ja kotiin päästessä olin taas sitä mieltä, että mulla on hieno koira, siinä on paljon vahvuuksia ja mulla on KIVAA sen kanssa. Se oli koepaikalla rento ja kotiin päästessä ihan yhtä rento eikä keränny itteensä mun jännityksestä yhtään mitään paskaa (hmm, toisinku mun ensimmäinen tokokoira.) (omg! puhunko mä Ruutista tokokoirana?!)

En saa nyt jäsennettyä näitä juttujani mitenkään järkevästi, on niin paljon muka sanottavaa tästä kisaamisesta. Mulla on ollut koulun jälkeen monen, monen vuoden tokokrapula ja koekrapula. Teineihin istutetaan ajatus että ainoastaan täydellinen on tarpeeksi hyvä ja vaikka olisi täydellinen ei siltikään kelpaa ja aina, mitä ikinä teetkin on väärin, huonosti tai sitten seuraaminen vaan on liian tiivis, silloinkin vaikka koiran suoritus todellakin oli täydellinen. Tsemppiä ei paljoa näkynyt ja ainoastaan tuloksilla oli merkitystä, mitään arvoa ei annettu sille että koira on innokas, tekee mielellään eikä näytä piestyltä kujarakilta. Jos se näytti piestyltä mutta teki teknisesti kivasti oli parempi mitä se iloinen ja reipas tokoilija.
Oli katastrofi, kun Tuisku sai tokan kokeen toisesta seuraamisesta VAAN ysin. Toisesta seuraamisesta tuomari kysyi hapannaamateiniltä, mitä antaisin pisteeksi ja totestin "en mitään". Tuomari naurahti ja heilautti kymppiä. Teki mieli repiä siltä pää irti. Pisteitä irtosi päälle 180 ja olin valmis lopettamaan tokoilun koska "ollaan niin paskoja kun ei vieläkään saatu täysiä pisteitä".
Missä mentiin vikaan?
Seuraava koe oli viikon päästä. Vieras kenttä, junamatka. Paska seuraaminen, paskaa paskaa. Kakkostulos ja kotia. Koira oli NIIN paineessa, ettei mitään rajaa. Mä itseasiassa suuresti ihmettelen että tuo aikuisena mulle tullut, entinen tarhakoira joka mulle tullessaan osasi nimensä pystyi 3 vuotiaana aloittamaan kisaamisen tokossa, pystyi tuon kolmen viikon ja kolmen kokeen aikana pitämään päänsä jotenkin kasassa.
Siitä se alamäki sitten alkoi. Treenit onnistui mutta pelkkä kisakirjan pakkaaminen laukkuun sai koiran semmoseen tilaan että... Mä metsästin sille sitä TK1sta, voittoa, kunniapalkintoja, kunniaa ja glooriaa. Treenasin ainoastaan saadakseni niitä hyviä ykkösiä. HYVIÄ ykkösiä eikä mitään tommosia paskoja 180pisteen ykkösiä. Viimenen ykkönen saatiin syksyllä ja siitä taas samalal höyryllä ja yhtä paskalla fiiliksellä rämmittiin ne avoimen ykkösetkin ja saatiin TK2.
Mä olin ihan sokea. Tulokset merkkaa, ei muut. Ja se, joka tästä kärsi eniten en todellakaan ollut minä tai muut ympärillä pyörivät ihmiset. Tästä kärsi vaan ja ainoastaan Tuisku, mun ensimmäinen oma koira, mun paras opiskelukaveri, mun tuki ja turva, mun kaikki. Tuisku joutui maksamaan tuosta maniasta ihan liian kovan hinnan.
Tuiskun sairastumisen jälkeen oon miettinyt, olisiko se sairastunut koskaan jos en olisi prässänny sitä noin julmasti? Jos se olis saanut elää ihan normaalia elämää, olisko se sairastunut addisoniin koskaan? Vasta addisonin ja eläköitymisen jälkeen oon vasta kunnolla herännyt tähän.

Ruutin kanssa en tee perkele tota virhettä. Mä haluan kisata koirieni kanssa jatkossakin mutta - mikä se perimmäinen syy siihen on?
No, jos mä treenaan niin kyllä, haluan mä kisata ja saada koirilleni tuloksia. Suurin motivaatio on oppia itse erilaisten koirien kouluttamisesta, nähdä treenin tulokset ja sitten käydä kisoissa tsekkaamassa - hyvä fiilis on se, mitä tavoitellaan. Jos hyvän fiiliksen siivellä saadaan vielä tulos niin hyvä. Oon ylpeä nimenomaan itestäni, millä fiiliksellä sain vedettyä Ruutin kanssa tuon kokeen. Mari oli onnellinen, rento ja sen häntä heilu. Jokaisen liikkeen jälkeen se katto mua "mitä me sitte tehdään?" eikä niinku Tuisku (raukka) "koska mä pääsen pois täältä?"

On rikkaus, että mulle on sattunut noin erityyppisiä ohjattavia. Tuisku on ihan maanisuuteen asti tekevä, aina valmis treenaamaan. Ruuti on ehdottomasti iloisin ja hölmöin tyyppi, joka tekee jos 101 % tietää mitä siltä halutaan. Varma on ahne, oman etunsa röyhkeä tavoittelija, Narttu isolla ännällä, röyhkeydestä huolimatta pieni ja sievä joka tietää mistä naruista vedellä ;) ja sitten on Mets eli Riiva - yhtä iloinen mitä äitinsä, yhtä vilkas mitä isänsä. En oikein sanoin osaa kuvailla sitä fiilistä mitä mulla tulee, kun saan tehdä sen kanssa hommia. Se tuntuu sellaselta "ai, tällästäkö tää VOI olla?" ja oon kokoajan varma, et pilaan sen jollain tavalla jossain vaiheessa jollain.

Toivottavasti joku tajus mun pointin. Nauttikaa koirienne kanssa kisaamisesta ja treenaamisesta. Siinä vaiheessa kun pelkästään tulokset on mielessä ja muu unohtuu, kannattaa palata maaliin rosvosektorin kautta ja aloittaa uudestaan.
Toivottavasti jätätte rosvosektorille ne huonot asiat ja pidätte ne hyvät mukana.

Onko mikään tärkeämpää? Ei. <3 Rakkaus. Kuva Jonna Löytynoja.



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ultrakuulumisia




Ja ilokseni voin ilmoittaa että Varman ja Tiitin pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 40 ! Isoa pentuetta ei ole odotettavissa, 4 varmaa koiranalkua ja yksi hiukka epävarmempi ylempänä. Nyt kasvatellaan vielä vauvoja tovi. Jännää! <3


Tulevat vanhemmat vauvoina. <3 Söpösiä luvassa!

torstai 27. elokuuta 2015

S-pentujen ensimmäinen syntymäpäivä 27.8

Mun rakkaat pillipiiparit näki päivänvalonsa vuosi sitten, sektiolla vauhdilla ulos, "kiitos" Shokkihoidon joka oli päättänyt tulla maailmaan kylki edellä ja irroitti istukkansa ennenkuin mamma oli ehtinyt valmistelemaan synnytyskanavaa ponnistusta varten.

Nopeasti meni näin kasviksenkin näkökulmasta ässien eka vuosi. Lapsukaiset kävi vähän katselmuksessa, paimentamassa, agilityssä, rallytokossa ja ties missä :) Jos ens vuodelle kattelis pari näyttelyä ;) Ja terveystarkkeihin ainakin Kokon kanssa vuoden päästä.

Kiitos kaikille yhdessä ja erikseen. <3 Parasta synttäriä Late, Kosmo, Sisu, Koko ja Nita.


tiistai 25. elokuuta 2015

Seinäjoki RN 22.8.2015

Kuvan taiteili Kati Laaksonen, kiitos! <3 Klikkaa kuva suuremmaksi!


Arvostelu

" Hyvä koko & mittasuhteet. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä ilme. Erittäin hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Riittävän tiivis etuosan rakenne. Hyvä rintakehän malli, lanneosa voisi olla lyhyempi. Riittävä raajaluusto. Rodunomaiset kulmaukset. Kevyt, vaivaton liikunta.Riittävän karkea turkki, kauniit värin vaihtelut. "

ERI, SA, AVK1, PU1, SERT, ROP. <3 Tuhannet kiitokset Pirrelle Pöpön handlaamisesta ja kuskaamisesta näyttelyyn <3 Mun eka koira, jolla on serti näyttelyistä! Woop woop :) !!


maanantai 10. elokuuta 2015

Degeneratiivinen Myelopatia eli DM ja geenitestauksista

Viime aikoina lapinkoira ja varsinkin paimensukuispiireissä aihe on puhuttanut paljon. Ensimmäisen kerranhan Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunta ilmoitti sairastapauksista australiassa ja jenkeissä jo huhtikuussa 2014, eli mikään tämän kesän juttu tämä ei ole kuitenkaan.

Mikä dm? Miksi niitä nyt pitää kaikkia mahdollisia sairauksia koirista tutkia? Mitä sairastuneelle koiralle tapahtuu? Mikä on ennuste? Ja sanotaan tässä vaiheessa että mitä dm suomeksi tarkoittaa - etenevää selkäydinrappeumaa, sitä se tarkoittaa. Tarkoittaa, että sairastuessaan koiran takapää halvaantuu, osalla nopeampaa, osalla hitaampaa, fyysisen kunnon merkitystä ei voi vähätellä tämän(kään) sairauden kanssa.

Suomessa on tiedossa kaksi tapausta, paimensukuiset lähisukulaiset jotka lopetettiin nopeasti etenevien halvausoireiden vuoksi n. 10 vuotta sitten. Silloin  harrastajilla tai lääkäreilllä ei ollut tietoa, että lapinkoirillakin on tätä sairautta kannassa. Koirat tutkittiin perinpohjin sulkemalla muita sairauksia pois ja lopulta molempien kohdalla oli lääkärit päätyneet dm -diagnoosiin, näistä toisesta oltiin otettu näyte selkäydinnesteestä josta voidaan tarkastella. Suora lainaus Kennel Lumen sivustolta "Diagnosointi jää pitkälti sen varaan, että poissuljetaan muiden sairauksien mahdollisuudet. Koiran selkärangasta otetuissa röntgenkuvissa tai varjoainekuvissa ei voida havaita mitään näkyvää vikaa, jolloin diagnosointi tapahtuu päällimmäisenä oirekuvauksen perusteella. Diagnoosille voidaan saada lisää varmuutta ottamalla selkäytimestä näyte. Näytteestä voi tosin saada selville vain sen toimivatko hermosolut normaalilla "intensiteetillä" vai onko niiden toiminta sairauden myötä hidastunut/heikentynyt." Mutta tästä sairaudesta jännän tekee se, että vaikka koira geneettisesti olisi sairas, se ei silti tarkoita, että koira sairastuisi tähän vaan saattaa elää elämänsä täysin oireetta 15 vuotiaaksi. Ilman geenitestiä, dm voidaan diagnosoida lopullisesti vasta ruumiinavauksessa.

Parit aktiivit testasivat koiransa ja ne todettiin terveiksi, mydog dna -passissa olleen bugin vuoksi terveeksi todettuja koiria löytyi vielä lisää. Jos on uskomista heidän tilastoihinsa, sairauden esiintyvyys lapinkoirissa oli päälle 20% luokkaa mikä tekee siitä yleisemmän, kuin pari vuotta sitten kuohuttaneesta pompen taudista. Pompen tautihan tappaa sairaan varmasti jo nuorena eikä siihen ole hoitoa, se on siis lihasten aineenvaihdunnallinen rappeumasairaus.

Juhannuksen jälkeen tänä kesänä, alkoi vihdoin Saksasta tulemaan tuloksia huhtikuisesta joukkonäytteenotosta. Oho, kantaja, terve, terve, kantaja jne. Oho, eihän näitä kantajia nyt... Oho miten näitä nyt näin... Eihän tätä sairautta... Oho lisää kantajia? Itse kerään paimensukuisten lehteen geenitestituloksia ja todella yllätyin minäkin, kun tuloksia alkoi sähköpostiin kilahdella. Viimeinen herätys oli, kuin Varman sukulainen todettiin kantajaksi... Ja juoksun pitäisi alkaa parin viikon kuluttua.

Olin suunnitellut testaavani Varman katselmuksessa, mutta en osannut pitää DM-testaamista tärkeänä koska hei, sairaat koirat oli jossain jenkeissä ja se sairas jonka tiesin suomesta on Varmalle jo aika kaukainen sukulainen eikä siihen mennessä tutkituista koirista sattunut kukaan olemaan kantaja.
Selvittelin asiaa vuosi sitten Varman kasvattajan kanssa, kysyin, oliko Varman emää tarkoitus tutkia. Asia jäi siihen ja otin sen puheeksi uudelleen juhannuksen jälkeen, olisiko mahdollista testata vanhemmat JOS vaikka saataisiin hyvällä tuurilla koko pentue, Varma ja sisaruksensa terveiksi varsinkin kun Varman sisaruksista veli ja sisko oli jo lisääntyneet yhden pentueen verran ja veljellekkin jo kaavailtu toista morsianta. Aikaa kun ei ollut hirveästi, päätin kuitenkin testata tälläkertaa oman koirani itse vaikka esimerkiksi Ruutin pompe statushan me saatiin hienosti silloin yhteistyöllä, kun hommasin testiin Ruutin isoisät ja isoäidin, asianosaisille siitä suuri kiitos, heidän kanssaan asiat on aina sujuneet mutkitta :)
Mentiin 9.7 meidän vakilääkärille luovuttamaan verta ja vein itse laatikon saman päivän postiin matkalle Helsinkiin ja sitä kautta Saksaan. Verinäyte oltiin kirjattu saapuneeksi 10.7 ja näytteen tulos tipahti sähköpostiin 13.7. Tilanteestahan teki suorastaan kutkuttavan jännittävän myös se, että Varmalle kaavailtu, ihana sulho oltiin testattu viikkoa aikaisemmin DM-kantajaksi. Omistajalleen suuri kiitos, kun toimit nopeasti ja testautit koirasi <3 Asia toimi, niinkuin pitikin - kysyin testausmahdollisuutta uroksesta ja jo 15 min päästä omistaja oli laittanut mailia laboklinille lisätutkimuksen osalta ja tulos oli hänellä sähköpostissa seuraavana päivänä.
Mutta takaisin Varman tulokseen. Avasin mailin ja luin

"Degenerative Myelopathy - PCR

 Result: genotype N/DM (exon 2)

 Interpretation: The analysed dog is a carrier of the mutation in
 exon 2 of SOD1-gene that has been suggested to be a major risk factor
 for the development of Degenerative Myelopathy. The mutation will be
 passed on to the offspring with a probability of 50%."


Eli Varma on myös kantaja. Tässä vaiheessa päivittelen ja kauhistelen vieläkin, miten läheltä liippasi, etten omaa tietämättömyyttäni risteyttänyt kahta kantajaa keskenään jolloin teoriassa pentueesta 25% olisi ollut dm-terveitä, 50% kantajia ja 25% sairastumisalttiita. Jos tälläinen olisi tapahtunut, olisin testannut pennut ennen luovutusta. Mitä olisin sanonut noiden sairastusmisalttiiden uusille perheille? Olisinko myynyt käytännössä sairaat pennut alemmalla hinnalla? Mitä olisin tehnyt? Onneksi tälläkertaa liippasi vain todella läheltä, eikä vahinkoa tuon sairauden osalta päässyt tässä pentueessa käymään. Ja ei, en tarkoita, että pentue olisi terveysriskitön vaikka molemmat vanhemmat olisivat terveitä pompesta, dmstä ja pra -prcdstä mutta en myöskään ymmärrä, mitkä on perusteet sille, että kantajien mahdollisia lähisukulaisia käytetään tutkimattomille koirille tutkimattomina? Noin kaksi vuotta sitten alettiin tutkimaan pompentautia lappalaiskoirista ja ainakin paimensukuisten osalta ollaan jo mielestäni aika hyvällä tolalla sairauden kanssa - polveutumisen perusteella terveitä kokonaisia pentueita alkaa olemaan jo kiitettävästi - siis miettikää, vain KAKSI vuotta myöhemmin siitä, kun tämä testaaminen kunnolla alkoi. Tähän on toki vaadittu työtä, viitseliäisyyttä ja toki, rahaa. Ja mikä testaamisessa on myös hienoa on se, että kantajuus ei poista koiraa missään nimessä jalostuksesta eikä DM-sairauden kohdalla myöskään se "pahin" eli sairasalttiuskaan - kantajat ja sairasalttiit paritetaan terveiden kanssa ja näin ollen terve x kantaja yhdistelmästä 50% on terveitä ja 50% kantajia ja sairas x terve yhdistelmästä 100% on kantajia. Toki, terve x kantaja yhdistelmässä todellinen määrä kantajien ja terveiden välillä voi olla suurempi tai pienempi mutta teoriassa noin JA todellisuutta on se, että yhdistämällä sairaan tai kantajan terveeseen, ei yksikään jälkeläinen kummastakaan yhdistelmästä sairastu tautiin. Tämä on kasvattajien hyvä muistaa, jotka jalostukseen käytettäviä, testaamattomia koiria puolustelevat sillä että kanta kapenee entisestään. Jos jalostukseen aikomasi narttu on terve, tällöin sille voi käyttää tutkimatonta urosta. Mutta kaksi tutkimatonta koiraa? Miten se on perusteltua?

Minusta on ihanaa, kun minulta pentua kyselevät ovat valveutuneita ja kiinnostuneita rodun terveystilanteesta, kiinnostuneita siitä, miksi päätin yhdistää juuri nämä koirat keskenään. Kiinnostuneita siitä, millaiset lähtökohdat kasvateilleni annan. Kiinnostuneita siitä, miten laajasti jalostukseen aiotut koirat on tutkittu. Mikä on pentueen vanhempien sisarusten terveystilanne? Tai niiden pentujen? Pennut ja pentueet koostuvat monista asioista ja seikoista, sellaisista asioista, mitä ei pennunkyselijä osaa tai pysty mistään (esim, koiranetistä) näkemään. Se kertoo vastuullisesta, mahdollisesti tulevasta koiranomistajasta, että osataan kysyä ja olla hereillä. Pidän itseäni kuitenkin vastuullisena ja rehellisenä kasvattajana ja toivon, että myös minulta pentua kyselevät ihmiset olisivat myös rehellisiä kertoessaan itsestään ja kertoessaan toiveita tulevan perheenjäsenen suhteen ja kannustan nykyisiä kasvattini omistajia olemaan aina avoimia ja rehellisiä koiriin liittyvissä asioissa, oli ne hyviä, tai huonoja. Ja nykypäivänä, kun somessa voidaan reaaliajassa keskustella rodun terveystilanteesta, on hienoa, että tulevat harrastajat osallistuvat kasvattajien ohella keskusteluihin. Missään nimessä ei lähdetä monen muun rodun tavoin siihen hyssyttelyyn, eihän? Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, ollaan suoraselkäisiä ja kannetaan vastuu senkin jälkeen kun pennut on lähteneet maailmalle.

Todella monessa rodussa kuulee, näkee ja sivusta seuraa miten asioita suoraan salataan eikä avoimuudesta ole juuri tietoa, tosin, onneksi niissäkin roduissa on vielä harrastajia ja kasvattajia, jotka ymmärtävät avoimuuden merkityksen. Moni muuta rotua harrastava ja kasvattava porukka voisi ottaa mallia lappalaiskoiraporukasta, vaikka toki, paljon on meilläkin petrattavaa.
Yhdessä harrastamassani rodussa (ei lapinkoira) huomasin, miten vähättelevä asenne tuntui olevan minun sairasta koiraa kohtaan. Rodussa ei kuulemma ole ongelmaa sydämien kanssa (omalla 2 vuotiaalla oikean kammion läpän vuoto josta kuuluu selkeä sivuääni ja ultralla löydetty vika, vuoto vielä ainakin pieni, koiran ollessa 2 vuotias, kontrolli syksyllä 2015) mutta silti jenkkiläisten julkaisuissa sydänongelmat tiedostetaan ja jalostuksen tavoiteohjelmassa sydänviat mainitaan kuolinsyiden yhteydessä. Virallisia terveystuloksia kyseisestä aiheesta ei rodulla juurikaan ole, valitettavasti. Tälläisenkin hetken kokeneena suht vieraan rodun parissa voin edelleen kuitenkin, myhäillä siitä, miten paimensukuiskasvattajilla on asiat :) Ja ei saa vaipua myöskään kantajien selvitessä synkkyyteen koska kaikki tieto on hyvästä ja tilanne voisi kuitenkin olla paljon pahempikin :) Joissain roduissa dm on jo niin pitkällä, ettei terve*terve yhdistelmiä suositella koska kantajia ja sairaita on niin paljon jo...

Varma, dm kantaja on astutettu ihanalla uroksella, joka on terve kyseisen sairauden osalta. Teoriassa Varman ja Tiitin mahdollisista pennuista 50% on terveitä ja 50% sairauden kantajia. Pennut testataan ennen luovutusta ja näinollen tiedetään ainakin lähellä luovutusikää, pentujen status dmän osalta. Näin minä kannan tämän sairauden osalta oman korteni kekoon ja toivon, että lisää jalostukseen kaavailtuja / jo käytettyjä koiria tutkittaisiin, varsinkin kun tiedetään, että kantajia tosiaan kannasta löytyy. Suurkiitos tässä vaiheessa kuuluu myös Tiitin perheelle, jotka ripeästi veivät Tiitin luovuttamaan verta tulosta varten <3 Olette kultaisia!

Viime kesän pentueen emästä, Milasta on mennyt verinäyte viime vuonna katselmuksessa saksaan pompe ja pra-prcdn tutkimista varten, Milan näytteestä laitettiin pari viikkoa sitten lisätutkintapyyntö jonka tulosta odoteltiin, kyseltiin, soitettiin, kyseltiin ja odotettiin. Milan toisen sulhon tulos putkahti viime viikolla, Walle, eli Kaukametsän Yönsilmä oli niinikään kantaja. Taas saatiin syödä kynsinauhoja pari päivää kunnes Milan tulos tuli -terve! :) Onneksi, mutta läheltä taas liippasi. Milan ja Wallen pennut tullaan testaamaan vuosirokotusten yhteydessä ja Milan toisen sulhon dm statustakin mietitään, miten se saataisiin niin että mahdollisimman moni pentue hyötyisi siitä, tästäkin yhteistyöstä jo tässä vaiheessa Eevalle :) Ruutin vanhemmista isä on tutkittu vanhasta näytteestä terveeksi ja emän uusi verinäyte lähti labolle viime viikolla, Pikin eli Ruutin emän testaaminen suoritetaan kimpassa Ruutin kahden veljen omistajien sekä kasvattajan kanssa eli toimitaan samalla tavalla mitä pompenkin kanssa :)

Mutta siis, pääpointteja tekstistä:

- Selkäydin rappeuma ei suoranaisesti tapa sairastunutta yksilöä vaan omistaja joutuu tekemään päätöksen koiran lopettamisesta takapään halvaantuessa. (Koska suomessa on onneksi maalaisjärki, eikä pyörätuoli koiralle ole vaihtoehto toisinkuin rapakon takana.)
- Vaikka koira olisi geneettisesti sairas, se ei tarkoita että sairaus puhkeaa. Ei tiedetä, mikä vaikuttaa siihen, sairastuuko geneettisesti sairas koira, vai ei.
- Oli koiran DM-status mikä tahansa, se ei sulje sitä pois jalostuksesta vaan vaatii sen, että partneri on terveeksi tutkittu / polveutumisen perusteella terve.

Loppuun vielä videoklippi rapakon takaa sairastuneesta koirasta. Näin niinkuin selventääkseni, millaisesta sairaudesta on kyse. Ei, en halua lietsoa enempää paniikkia vaan rohkaista ihmisiä tutkimaan koiriaan laajemmin. :) Yhteistyöllä ja avoimuudella eteenpäin tämänkin kanssa!

Videon voit katsoa youtubesta täältä . Ja ei, en ymmärrä, miksi tuota koira-parkaa pidettiin selkeistä oireista huolimatta noin pitkään hengissä. Lohdullista tosin on se, että ainakin väitetään, ettei sairaus ole koiralle kivulias mutta varmasti hämmentävä (ja kuormittaa etuosaa tietenkin.)

Paimensukuisten sivuilla / reviirissä julkaisen minulle ilmoitetut geenitestitulokset, listan löydät täältä
Rotujärjestömme jalostustoimikunta ylläpitää myös pompesta, dm:ästä sekä pra-prdstä. Lappalaiskoirat ry:n listan löydät täältä
Geenitestituloksia saa edelleen lähettää minulle osoitteeseen erimoone at gmail.com, tulokset julkaistaan reviirissä sekä listaa testatuista / polveutumisen perusteella terveistä koirista ylläpidetään paimensukuisen lapinkoira seuran nettisivuilla. Kiitos testanneille ja tuloksia lähettäneille!


*Muokattu: Muutettu prosentit oikeiksi kantaja x terve yhdistelmistä, aiemmin 75% terveitä & 25% kantajia kun oikeat prosentit on 50% terveitä ja 50% kantajia (teoriassa, käytännön näemme myöhemmin)


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Mahdollinen T-pentue pikaesittelyssä

"Tanssi mun kanssa, tanssi tiukemmin niin kuin Pulp Fictionissa, mutta hurjemmin.
Mä oon Uma, sä oot John, tää liike on levoton mutta olkoon. Tanssin sun kanssa, vielä seuraavan
niin kun Greasessa mut sitten katoan. Mä oon Olivia, sä oot John, tää elämä on levoton mutta olkoon"


Jos kaikki menee niinkun pitää, seuraava pentue syntyy meille viikolla 40. Varmalle on varattu tiineysultra 26.8 jolloin selviää, tuottiko viime viikonlopun heilastelu tulosta!

Viime viikolla käytiin kolmesti progessa ja perjantaina alkoi näyttämään siltä, että voisi alkaa kokeilemaan astutusta. Koira autoon ja auton nokka kohti Oulua :) 350 km myöhemmin ajoin pihaan, nappasin Elinan ja Tiitin autoon ja ajettiin nuoren parin kanssa metsään - koirat vapaaksi ja n. 15 min päästä olivat ensimmäistä kertaa nalkissa, sama toistettiin lauantaina ja sunnuntaina eli juoksupäivinä 14, 15 ja 16. Luulis noista pentuja tulevan jos on tullakseen :) Koirat hoiti homman alusta loppuun ite, pätevät ensikertalaiset! Luomu on luomua :)

Urokseksi siis valikoitui 6vuotias herrakoira pohjoisesta, Tiiti eli viralliselta nimeltään Wagner. Oli kiva päästä tutustumaan tähän urokseen pidennetyn viikonlopun verran, kovasti tykästyin mm siihen, miten lungisti ensikertalainen suhtautui sisällä tärppinarttuun jonka se oli astunut :) Ei mitään ylimääräisiä hötkyilyä ja sitten kun homma hoidettiin niin hoidettiin sitten kunnolla :D

Tiiti elokuussa 2015

Wagner "Tiiti"
vm 2009

Lonkat: B/B (indeksi 109)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: OK (peilattu 10/2014)
Pompe geenitesti: terve
DM geenitesti: terve
Pentue on Tiitille ensimmäinen.

Tiitillä ei ole ollut asiaa lääkärille muutakuin rokotuksilla. Se elää lapsiperheessä ja sen etälaumaan kuuluu samanikäinen paimensukuisnarttu. Tiiti on vilkas ja fiksu poika jonka toivon tuovan Varmaan tiettyä "potkua" jota Varmassa saisi mielestäni olla enemmän :) Rakenteeltaan Tiiti on kaikinpuolin oikein mukava enkä kriittiselläkään silmälläni pahoja virheitä rakenteesta löydä. Tiitin liikkuminen on sulavaa ja vaivattoman näköistä joka kertoo myös siitä, että rakenne on kohdillaan.

Tiitistä voitte lukea vielä lisää omasta blogista eli täältä .


Kuva Elina Seppänen, kevät 2015

Pentueen emäkokelas on meidän hiukka introverttityylinen Varma.  Varma on kaikille ihmisille ystävällinen, iloinen ja avoin sekä todella tunnettu laajasta ääniskaalastaan innostuessaan ;D Varma ei sinällään oikeastaan juurikaan hauku (toki, puutun haukkumiseen sisällä heti pentuna) mutta kaikenmaailman ääniä osaa kyllä päästää varsinkin jos joku tuttu tulee kylään ja saa napattua jonkun kengän suuhunsa ;D Toivon todella, että tuo herttainen piirre periytyisi jälkipolville, Varmalle se on suoraan periytynyt äidiltään Adjalta. Varmaa pystyy huoletta laskemaan vapaaksi vieraidenkin koirien kanssa, se ei ole riidanhaastaja missään nimessä - toki, Varma on myös todella huolellisesti sosiaalistettu aikoinaan :)

Varma heilastelureissulla Oulussa.

Nereaneidon Taikausva "Varma"
vm 2011

Lonkat: B/B (indeksi 105)
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0 (myös kuvattu, OK)
Sydän: OK, ei sivuääniä (09/12)
Silmät: OK (04/2014)
Pompe geenitesti: terve
DM geenitesti: kantaja
PRA-prcd geenitesti: terve


Varman kanssa on kokeiltu koiraharrastulajeja laidasta laitaan. Se on taitava nenänkäyttäjä ja etsii mielellään maalimiehiä niin raunioilla, sisätiloissa kuin metsässäkin. Pari verijälkeäkin on kokeilumielessä vedetty ja täysin ennakkoluulottomasti se jäljesti innokkaasti mutta tarkasti molemmat jäljet alusta loppuun, suht vaikeassa ryteikössä :D Tässä on laji, mitä tullaan todennäköisesti kisaamaan myöhemmin, senverran vakuuttavaa työtä tää pikkutyyppi tekee!
Varma luonnetestattiin vuosi sitten pistein +172, laukauskokematon. Koko luonnetesti löytyy pätkittynä täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Eniten pidän ehdottomasti tuosta, miten se hanakasti puolustaa mutta palautuu silmänräpäyksessä kun tuomari lopettaa uhan. 
Varma palkkautuu leluilla sekä nameilla, vanhemmiten on alkanut namitkin kelpaamaan, nuorempana ainoastaan ketunhäntä sai silmät syttymään ;) Varma tekee paljon asioita ns "pikkusievästi" joten uroksia miettiessä halusin, että herrassa olisi pikkusen potkua Varmaa täydentämään. 
Varma olisi vanhoilla tokosäännöillä koevalmis mutta ohjaajalla on pienoinen motivaatiopula kyseisen lajin kanssa, useamman vuoden kestävä ;) Agilityssä startattiin heinäkuussa ja vaikka keppien opettaminen on ihan lapsen kengissä vielä, on Varmalla neljästä startista jo yksi LUVA plakkarissa :) Onneksi Varma mitattiin kolmannella mittauksella mediksi, olisi agilityn kisaaminen todennäköisesti jäänyt jos se olisi mitattu maksiksi. Varman kaksi ensimmäistä starttia löytyy videolta täältä .
Näyttelyistä Varmalla parhaimpana tuloksena ERInomainen maailmanvoittajanäyttelystä 2014, tuomarina Tuula Savolainen. Paimensukuisten katselmuksessa se sijoittui avo2 narttujen kolmanneksi 2015. 

Varma katselmuksessa 2015.
Kuva Tia Lummi

Pentueesta odotan syntyvän vilkkaita, ystävällisiä, avoimia ja kaunisrakenteisia paimensukuisia lapinkoiria. Vanhempien tulosten perusteella pennut eivät tule sairastumaan pompetautiin vaan ovat perimänsä perusteella terveitä, degeneratiivinen myelopatian osalta pennut tulevat olemaan korkeintaan kantajia, isän ollessa terve ja emän ollessa kantaja. PRA-prcdn puolesta pennut ovat korkeintaan kantajia emän ollessa terve ja Tiitin tulosta (vielä) tietämättä :)  Ja koska värit kiinnostaa aina kaikkia niin yhdistelmästä on odotettavissa mustia ja ruskeita merkein. :)

Yhdistelmällä on rotujärjestömme Lappalaiskoirat ryn jalostustoimikunnan suositus.

Yhdistelmä koiranetissä

Nyt peukut pystyyn että natsasi :) Asialliset kyselyt ensisijaisesti mailitse erimoone at gmail.com tai iltaisin puhelimitse 0400-809082.

Pennut myydään yhteistyöhaluisiin, koirakokemusta omaaviin ja aktiivisiin perheisiin . 


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Pentupäivitystä

Mua jotenkin huvittaa, miten mä en koskaan osaa oikeasti laskea noita narttujen tulevia juoksuja ja mahdollisia astutuksia ja synnytyksiä. Tuossa taannoin laskin uudestaan Varman tulevan juoksun ja totesin että sehän alkaakin jo heinäkuun lopussa, eikä elokuussa. Nyt V aloitti juoksunsa viimeisimpää ennustettua aikaisemmin eli 17.7 .

Parin mutkan kautta ollaan nyt suuntaamassa nokkamme lähiaikoina kohti pohjoista, tapaamaan Varmalle kosittua ja luvattua sulhoa. Nyt saa peukuttaa että pariskunta hoitaa homman kotiin! Toiveissa siis pentuja syntyväksi lokakuun alkupuolella :)

Pentueen emä, Varma


PRA-prcd: a, terve (Vanhempien statusten perusteella)
Pompen tauti: a, terve (vanhempien statusten perusteella)

DM (selkäydinrappeuma): N/DM, kantaja
Silmät: OK (04/14)
Sydän: OK (09/12)
Polvet: 0/0 (09/12)
Lonkat: B/B (09/12)
Kyynärät: 0/0 (09/12)
Olat: OK (09/12)
Selkä: OK (09/12)
Hampaat: Ei hammaspuutoksia, leikkaava purenta


Kisaa agilityssä medi 1 luokassa (kolmannesta startista ensimmäinen nollatulos ja LUVA!), Varman kaksi ensimmäistä agistarttia tuli videollekkin, voit katsoa ne täältä.
Luonnetestattu 3-vuotiaana pistein +172, laukauskokematon - kaikki osa-alueet plussalla! Varman luonnetestin voit kokonaisuudessaan katsoa täältä .
Varma näki ensimmäisen kerran paimennettavia eläimiä eli poroja 2013, testi hylättiin, oli pienelle tyypille turhan rankka paikka alkaa tekemään jotain eläimille, joita se ei tuntenut - moni piti tosin tätä ihan hyvänä ratkaisuna, jos vastakohtana Varma olisi voinut laukkuuttaa poroja mielin määrin tajuamatta kuitenkaan, mitä siinä oikeasti pitäisi tehdä.
Varma pääsi kokeilemaan porohommia uudelleen 2014 Pellossa ja rohkaistuikin aika tavalla ja kulki jo ruokinnassa mukana kuin vanhat tekijät. Ei se siis ihan surkea ole kuitenkaan, vaikkei testiä läpäissytkään.
Lampailla Varma on käynyt tämän jälkeen kolmesti ja kyllä sielä jotain silmää tuntuisi tähän hommaan olevan :) Harmi vaan, että päästin Varman niin "vanhaksi" ennenkuin innostuin itse paimennusjutuista :)

Varman pennuille etsin yhteistyöhaluisia, aktiivisia, harrastamisesta kiinnostuneita koteja. Jos luulet olevasi oman Erimoosen arvoinen, laita viestiä erimoone at gmail.com ja kerro itsestäsi ja millaista koiraa olet etsimässä. Uroksen tiedot julkaistaan, onnistuneen astutuksen jälkeen. Yhdistelmästä ei ole odotettavissa koiria, jotka tyytyvät hihnalenkkiin 2 kertaa päivässä vaan odotettavissa reippaita ja aktiivisia paimensukuisia moneen menoon.


Vauvva-Varma

Varma 2014

Varman sievä katse <3 Kesä 2015

Varma treenaa tokoa. Kesä 2015


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Päivitykset laahaa jäljessä.

Katselmus järjestettiin tänä vuonna taas Helsingissä, Tuomarinkartanolla. Omista koirista kehiin ilmoitin Ruutin, Varman ja tietty Riivan. Kasvateistakin oli suurinosa ilmoitettu mukaan, R-pennuista Raudanluja, Ruosterikko, Ristiriita ja Ruutitynnyri, joista harmiksi Luka ei päässytkään paikalle. S-pennuista oli Sielunsisko, Silmäterä ja Shokkihoito. Tuhannet kiitokset kaikille paikalle tulleille, tiiätte kyllä, miten ihanaa päästä näkeen teitä aina <3 <3 Ja varsinkin mun omia rakkaita. <3 <3

PEN UROS Erimoone Shokkihoito
"Hampaat ja kivekset ok. Hyvät kulmaukset ja hyvä karkeahko turkki. Avoin sosiaalinen luonne."
Tuomarina Tytti Salonen, ei jatkoon.

NUO Uros Erimoone Raudanluja
"Purenta ok. Vahva luustoinen. Raajoihin nähden hieman lyhyt runko. Lähtee helposti peitsaamaan. Hieman ahdas takaa. Hyvässä kunnossa. Kaunis ilme. Käyttäytyy ja esitetään hyvin. Turkki ok"
 Tuomari Merja Soudunsaari, jatkoon, ei sijoitusta.

NUO-Uros Erimoone Ruosterikko
 "Purenta ok, kaunis ilme. Vahva luusto, hyvä karvapeite. Hieman pysty takaosa, runko saisi olla pidempi. Luonne aavistuksen pidättyväinen. Esiintyy ja esitetään hyvin"
 Tuomari Merja Soudunsaari, ei jatkoon.

Perhepotretti :) Silmäterä, mama Striida, Shokkihoito ja Sielunsisko.

Minä sinua vaan <3 <3 <3 Kuva Tiina Ahonen
PEN Narttu Erimoone Sielunsisko
" Purenta ok, etukulmaukset hieman suppeat, takakulmaukset ok, pentumainen turkki, liikkuu välillä hyvin, pentuväljyyttä ja luonne ok."
Tuomari Tytti Salonen, jatkoon, ei sijoitusta

PEN Narttu Erimoone Silmäterä
"Purenta ok. Kaunis pää. Kulmaukset ok. Liikkuu kauniisti, hieman ahdas takaa. Vielä pehmeä turkki. Kaunis kokonaisuus. Kiva luonne."
Tuomari
 Tytti Salonen, ei jatkoon.

Kuvasta tuhannet kiitokset Marja Koskio ! <3
NUO Narttu Erimoone Riivanhenki
"Kohta kaksivuotias narttu. Rodunomainen ilme, kallo saisi olla hiukan vahvempi. Hyvät kulmaukset, hyvä selkä, hyvä häntä. Liikkuu ikäisekseen oikein hyvin. Luonne ok"
Tuomarina Outi Pikkarainen, jatkoon, ei sijoitusta.

Ristiriidasta ei minulla ollutkaan kuvia, oli pientä sähläämistä kahden kehän välillä :)

Sunnuntaina vuorossa Mila, Ruuti ja Varma.


AVO2 Narttu Nereaneidon Taikausva
"4-vuotias, kevyehkö, kokonaisvaikutelmaltaan erittäin hyvä parkinvärinen narttu. Oikeat rungon mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Esitetään hyvässä kunnossa. Hyvin kulmautunut takaa ja melko hyvin edestä. Pientä kinnerahtautta takana, muuten kaunis liike. Hyvä häntä, näpsäkkä turkki. Feminiininen, porokoiramainen pää. Toivoisin hieman parempaa alaleukaa. Kauniit silmät ja ilme. Ihastuttava luonne ja varma esiintyminen"
Tuomari Laura Siljander, jatkoon, sijoitus 3/29

AVO3 Narttu Taikahallan Jäkälätassu
"8v narttu, jolla rodunomainen pää ja ilme. Hyvä kallo, kuono voisi olla voimakkaampi. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä selkä ja häntä. Hyvät liikkeet edestä, takaa ja sivulta. Esiintyy erinomaisesti. Hyvä luonne"
Tuomari Outi Pikkarainen, jatkoon, sijoitus 2/17
Kiitos kaikille osallisille ! Varsinkin Tialle matka ja majoitusseurasta! :D Ens vuonna uudet kujeet, mukana myös toivottavasti uusia Erimoosia. <3